20.3.2014

Vapaapäivä. Heräsin kymmeneltä, pistäydyin suihkuun ja siivosin sen jälkeen huoneeni. Oli todellakin aika siivota huone, kun en edes muista milloin viimeksi sen tein. On ollut kisoja ja asiakkaita ja hirveästi puuhaa töissä, en ole kertakaikkiaan jaksanut. Pesin pyykkiä ja kävin kaupassa pyörällä. Ulkona on todellakin maailman mahtavin sää. Siis ihan Suomen kesä -ilma. Olisiko joku 15-20 astetta, rakastan tätä! Heitin ruoat keittiöön ja lähdin kävelylle. Pitää todellakin nauttia tästä päivästä, kun ei oikein tiedä millon saa seuraavan kerran vapaata, heh. Lauantaina lähden hevosenhoitajaksi kisoihin, hauskaa. Tykkään todella paljon olla hoitajana kisoissa, vaikka se onkin hirveän stressistä. 

Syön tällähetkellä maukasta lohisalaattia jonka tein äsken. Olen maailman huonoin ruoanlaittaja mutta tämä onnistui täydellisesti! En yleensä tiedä yhtään mitä aineksia salaatteihin pitäisi laittaa niin improvisoin hiukan. Eli: jäävuorisalaattia, kurkkua, mozzarellaa, brietä, ananasta ja päälle paistoin lohta jonka maustin suolalla, mustapippurilla ja yrttisekoituksella. Lasiini kaadoin ananaspurkista mehua. Nyt kyllä kelpaa!

Nyt vuorossa on Skypetys äitin kanssa ja sitten suuntaan pyöräni Carinan tallille moikkaamaan ja katsomaan heppoja. (Niinkuin niitä ei näkisi tarpeeksi joka ikinen työpäivä, hehe..)

Esteajatuksia

Tavalliseen työpäivääni kuuluu hevosten hoito, juoksutus, liikutus ja parin hevosen ratsastus. En ratsasta joka päivä täällä. Joskus saattaa kulua jopa viikko ratastuskertojen välissä. Voin kertoa teille rehellisesti että välillä pelkään että ratsastustaitoni huononee eikä ainakaan kehity. Tulin tänne jotta saisin enemmän kokemusta ratsastuksessa, ja pelkään siksi kuollakseni että tämä on "hukkaan heitettyä aikaa".

Olen asunut saksassa kohta puoli vuotta ja en ole hypännyt esteitä kertaakaan. En ole hypännyt puoleen vuoteen. Se ajatus pelottaa. Mitä jos en osaakaan enään hypätä esteitä? Syy miksen ole saanut hypätä on koska perusratsastukseni ei vielä ole sillä tasolla. Nyt varmaan kaikki lukijani ajattelevat että mitää, Ainohan on hypännyt metrin luokkia jo neljä vuotta. Niin olenkin.. Mutta opetusmestarilla.

Kun kysyin että saanko hypätä jossain vaiheessa niin sain ihan selvän vastauksen: "Sinun pitää treenata vielä enemmän perusratsastusta. Kyllä varmaan voisit hypätä nytkin, mutta ei se kannata." Lisäksi tällä tallilla on suurimmaksi osaksi nuoria hevosia ja jos niillä aikoo hypätä niin pitää hallita ratsastustaito sataprosenttisesti. Pitää osata hypätä paremmin kuin mitä hevonen osaa. Täällä hevoset eivät opeta ratsastajia, ratsastajat opettavat hevosia.

Kummatkin ratsuttajat täällä ovat sanoneet että olen kehittynyt paljon, joten kai se pitää uskoa. Viime kerrat hevosen selässä ovat aina olleet positiivisia kokemuksia ja olen saanut hevoset liikkumaan todella mukavasti. Nyt toivon vaan koko sydämestäni että pääsisin esteiden pariin pian! Minulla on niin hirveä ikävä hyppäämistä, en ymmärrä miten kestän. Toivon että ratsuttajat puhuvat totta, että olen kehittynyt ja pääsen nopeasti takaisin omille korkeuksilleni esteissä. Ratsastajat täällä tykkäävät että 110 cm on lastenleikkiä, niin luulen että heidän mielestä olen suurinpiirtein sillä tasolla mutta että minun pitää olla vielä parempi että pääsen hyppäämään. Äh. Tämä on niin vaikeaa. Minun pitää vaan kuunnella kokeneempia ja ajatella että täällä ainakin perusratsastus hioutuu täydelliseksi.

Äh

En ole blogannut toooooodella pitkään aikaan, peukku alas minulle. Mutta täällä on tapahtunut niin paljon ja aina kun on ollut vapaata olen kuolleena makoillut sängyssä pizzani vieressä.

Siis, jalka ei ollut murtunut, haha. Siinä oli nivelsiteiden repeymä ja kivan kallis lasku tuli sairaalalta. Mutta parempi tietää, ja jouduin kuitenkin käpsyttelemään tukiside jalassa kuusi viikkoa. Tämän kuun lopussa saan ottaa pois sen. Onneksi ei kuitenkaan sen vakavampaa! Jalka tuntuu nyt jo lähes normaalilta ja olen lopettanut lääkkeiden syömisen.

Työt sujuvat hyvin, paljon tekemistä mutta myös paljon ratsastamista. Tänään sain maastoilla kahdella eri hevosella ja verrytellä yhden hevosen joka toimi oikein mukavasti. Ensi viikolla on taas kisat meidän tallilla ja huhhu, mitenköhän siitä pitäisi selvitä.. Viime kisat meni todella hyvin ja meidän tallin ratsuttajat voittivat kaikki luokat lauantaina. Haha, vähän tyhmää järjestää suuret kilpailut ja sitten menemme voittamaan kaikki luokat!

Loma Portugalissa oli aivan mahtava! Koko viikon otin rauhallisesti rakkaan perheeni kanssa. Melkein ainoa huono puoli kun tekee töitä Saksassa on ettei nää perhettä tarpeeksi usein. Mutta se pitää vaan kestää jos haluaa kehittyä muuten.

Tämä nyt oli tämmöinen hello-bye postaus, mutta en keksi muuta kirjoitettavaa tai oikeastaan en vaan jaksa. Toivotaan että löydän jostain vähän enemmän inspistä kirjoittaa pitempiä tekstejä. Oikein mukavaa kevät-talvea (holy shit, nyt on kohta kevät!!!) kaikille lukijoille!