New Star

Toinen vapaapäivä tällä viikolla! Viime viikollahan en ehtinyt pitämään yhtään vapaata, niin tämän viikon aikana minulla on ollut kaksi. Tiedän että minun pitäisi tehdä jotain viisasta (esim pieni kävely tekisi hyvää) mutta en oikeasti jaksa. Viime viikot töissä ovat olleet aivan kauheita, niin ehkä ihan hyvä että otan nyt rennosti niin paljon kuin mahdollista. Tuntuu että on ollut jatkuva univaje ja kroppa ihan kuollut. Ehkä tämän päivän jälkeen alkaa taas löytyä uutta energiaa!

Työt ovat sujuneet todella mukavasti tämän viikon aikana. Tämä uusi talli on kyllä niin huippu! Tunnen itseni kyllä aika hemmotelluksi. :) Eilen meillä kävi asiakkaita ja huhhei kuinka pitkään he ratsastivat. Neljä hevosta ja jokaisella he tuuppasivat varmaan tunnin! Olisin muuten päässyt maastoilemaan Chardonnaylla mutta kun nämä ihmiset veivät niin paljon aikaa.. Eli koko eilisen päivän laittelin vaan hevosia kuntoon melkein.

Perjantaina pääsin taas pitkästä aikaa hevosten selkään! Sain alkuverrytellä Compassia ja New Staria. Compass oli normaali itsensä, laiskimus joka sitten kun oli verrtynyt alkoi toimia ihan kivasti! New Starilla sain ravailla vähän pitempään. Ai kun tämä tamma on mahtava! New Star on pienikokoinen kuusivuotias joka on hypännyt 130 cm luokkia. Olen ratsastanut sillä pari kertaa ja se on ihanan pehmeä avuille. Välillä sillä on kyllä omia ideoita, vähän pukkeja ja säikkymisiä jne. Perjantaina sain kuulla hyviä egoboostavia kommentteja Verenalta. "Good Aino!" "That is super!" Huhhu, on se mukavaa tietää että ehkä tämä ratsastustaito ei olekaan huonontunut.. 

Lopuksi minä sanoin sitten että "She's so nice to ride! A very good horse!" johon Verena totesi että "Yeah, but she's a little bit crazy. But you like crazy horses!". Haha noniin.. näköjään olen oma itseni ja aina pomppaan kaikista pukittelevimman hevosen kyytiin. :)

http://pferdeservice-karle.de/en/horses/Jumpers/769-Jumpers-by-Tygo---Numero-Uno-x-Woldstreek.html#details

Kuvia uudesta tallista

Tässä on joitain kuvia jotka olen ottanut puhelimellani. Pyydän taas anteeksi kuvien huonoa laatua.

Tässä on ensinäkymä kun tullaan sisälle talliin maneesin kautta. Ensimmäinen käytävä.

Ensimmäinen käytävä.

Keskellä tallia meillä on harjauspaikat, pesupaikka, satulahuone, vibrationi ja tänne tulee myös solariumi ja jotain muuta luksusta. ;)

Kuvassa Chardonnay on vibrationissä. Vasemmalla toinen käytävä, oikealla pääovi.

Yksi harjauspaikka.

Toinen käytävä.

Mini-halli jossa voi juoksuttaa.

Laufband eli käyntimatto.

Toinen käytävä.

Kaikki karsinat näyttävät tältä. Puhtaita, suuria ja valoisia.

Tallin takasivu.

Soratarha.

Mitäs tykkäätte? Yritän ottaa lisää kuvia jossain vaiheessa, huomaan että näistä on aika vaikea hahmottaa kokonaisuutta. Tykkään todella paljon tästä tallista! Ihan kuin eläisi hevoslehden kuvissa jostain luksustallista. :)

Hyvää joulua!

Huh.

Olen elossa. Ainakin melkein.

Arvaatte varmaan miksi en ole kirjoitellut tänne blogille nyt vähään aikaan. On ollut kaksi kaoottista viikkoa. Olemme muuttaneet nyt lopultakin kaikki kolmekymmentä hevosta uuteen talliin!

Koko viime viikko oli hullun raskas. En voi edes sanoin kuvailla millaista täällä oli. Koko viikon hoidin hevosia yksin (Verenakaan ei kovin monta kertaa ehtinyt auttamaan). Kaikki muut olivat muuttamassa tavaroita ja laittamassa viimeisiä paloja paikoilleen uudessa tallissa. Torstaina pääsimme muuttamaan kaikki hevoset! Se oli kaikista hulluin päivä. Juoksin ylös alas, vanhalta tallilta uuteen talliin, noin kolmekymmentä kertaa. Loppuillasta Ferry pystyi auttamaan mutta siirsin melkein kaikki hevoset itse. Näiden tallien välissä on siis joku 250 m, eli tuli liikuttua ihan tarpeeksi.. Samalla piti sitäpaitsi hoitaa kaikki hevoset. Laittaa hevosia valmiiksi ratsuttajalle, hevosia käyntikoneisiin..ää, tulen hulluksi kun ajattelen millaista se oli!

Viime viikolla tuli siis tehtyä ylitöitä rutkasti. Joka päivä olin noin 13 tuntia töissä. Ah. Eikä mitään vapaapäivää ehtinyt puristamaan väliin. Viime viikon vapaapäivän vietän siis tänään. Koko talliporukalla mentiin syömään sunnuntaina kiinalaiseen ravintolaan. Hyvää ruokaa ja hyvä päätös tälle muutolle.

Mutta nyt on hevoset muutettu! Talli on täydellinen! Suuri, siisti, moderni, mahtava ja sitäpaitsi asun tallin yläpuolella. Laitan erillisen postauksen johon länttään niin paljon kuvia kun mahdollista. Vähän vaikeaa nyt alussa, kun kaikkia juoksutushalleja, tarhoja yms ei ole vielä rakennettu, mutta kyllä tämä tästä alkaa helpottua. Meillä on yksi pienen pieni hallin tapainen jossa voi juoksuttaa sekä päästää hevosia vapaaksi. Sitten meillä on vanha käyntimatto ja uusi vibration laite sekä yksi soratarha. Ja iso maneesi tietenkin. Kyllä tämä on aika luksusta kuitenkin.

Ja hyvää joulua! Ei ole oikein joulufiilis kun olin jouluaaton töissä ja söin pastaa päivälliseksi. Mutta illalla söin kokonaisen rasian Pandan suklaakonvehteja jotka sain joululahjaksi rakkaalta perheeltä. Tänään jatkan samaa linjaa. Koko päivän aijon maata sängyssä, syödä paljon suklaata ja katsella sarjoja. Sen olen kyllä ansainnut!

Yhden kuvan löysin jossa juoksutan Sunshinea uudessa mini-hallissa.

Muutto lähestyyyyyy

Hui, nyt eletään jännittäviä ja sekavia aikoja! Tänään toimisto muutti uuteen talliin ja ehkä ehkä huomenna pääsemme muuttamaan hevosia uusiin karsinoihin. Toivon todellakin. No, ainakin lähipäivinä tämä pitäisi tapahtua! Kaikki tavarat ovat sekaisin ja levällään. Noin kaksikymmentä riimua ja narua chillaavat tallin lattialla kun Ferry oli vähän nopea ruuvaamaan koukut irti. Kaikki satulatkin ovat päällekkäin kahdessa telineessä. Kun syömme saamme etsiä tuoleja pahvilaatikoiden seasta. On tämä työlästä muuttaa kolmekymmentä hevosta!

Tänään sain ratsastaa kolme hepsua. Ensimmäisenä oli neiti Unabell jolla olen alkanut tekemään vähän vaativampia harjoituksia. Sillä saa vaan kävellä 10 min ja ravata 10 min, mutta tänään treenasin vähän lieviä avoja ja serpentiinejä. Voi jestas kun se oli energisellä tuulella! Ja avojen jälkeen sen kroppa rentoutui niin kivasti että ratsastaja sai kyllä pitää kaksin käsin kiinni. Olisi ollut hauskaa vähän laukata. Ja vähän pukittaa. Ja taas laukata. Höh, tyhmä Aino. Seuraavaksi verkkasin kaksi hevosta Wernerille. Ensimmäinen meni todella hyvin ja toinen alkoi sujua sitten kun oltiin ensin hölkätty parisataa kierrosta. Ruunan mielestä oli todella tyhmää tämä selän käyttäminen.

Kun tulin töistä laitoin pyykkiä pesukoneeseen. Uusi pesukone uudessa tallissa! Minun pitää vaan liikkua portaat alas, niin siinä se kone seisoo. Luksusta! Nyt pitää mennä katsomaan että onkohan se toiminut toivotulla tavalla.

Tästä kuvasta näkee ehkä parhaiten miten giganttisen jättimäinen herra Cleon on! (Minulla on suhteellisen isot kädet vielä kaiken lisäksi).

Terveys ennen kaikkea!

Huomasin että minulla ei ole tällä blogilla vissiin yhtäkään kunnolista postausta jossa perehdyn johonkin asiaan ja kerron ajatukseni siitä. Minulla on paljon mielipiteitä eri asioista, mutta nyt ei ole vaan ollut aikaa eikä energiaa kehittää tällaista pitkää kirjoitusta. Jos teillä on kysymyksiä tai ehdotuksia mistä minun pitäisi kirjoitella niin heittäkää kommenttia! :)

Ajattelin kertoa vähän mielipiteitäni hevosella kilpailemisesta. Olen kierrellyt monenlaisia kisoja viimeisen neljän vuoden aikana ja joskus hämmästellyt miten ihmiset ajattelevat. Hevosenomistajia on nykyisin paljon. Kuka tahansa voi ostaa hevosen ja lähtä kisaamaan sillä. Minun mielestäni pelottavaa on se miten ei välitetä hevosesta vaan lähdetään vaan hamuamaan sitä sinivalkoista ruusuketta. Kisoissa näkyy ylipainoisia likaisia putteponeja sekä stressaantuneita kilpahevosia jotka eivät pysy hanskassa. Eikö hevosen terveys pitäisi tulla mieleen ennen kuin edes haaveillaan mistään kisaamisesta?

On olemassa monia eri tapauksia mutta ajattelin nostaa nyt nämä kaksi kategoriaa esille. Eli putteponit ensiksi. En ole koskaan pitänyt kovinkaan paljon kylmäverisistä (ehkä siksi minulla on niin vahva mielipide tästä). Mutta jos hevonen näyttää traktrorilta, miten ihmeessä sillä ajateltiin lähtä esteradalle? Jos ostat itsellesi suomenhevosen (tai minkä tahansa muun kylmäverisen/ponin) sinulla pitää olla tietämys siitä miten helposti nämä lihoavat. Hevoselle ei ole hyväksi olla ylipainoinen. Sen jalat eivät kestä sitä. Yleensä ihmiset miettivät että enemmän on parempi. Enemmän heinää (hevosenhan kuuluu syödä 20 tuntia päivässä), enemmän kauraa (jospa saataisi tästä meidän Kössperistä oikea estetykki) ja enemmän porkkanoita (pitäähän pikku Vilperin pysyä hyvällä tuulella). Kilpaileminen on hevoselle kovin rasittavaa. Mikään hevonen ei voi hyvin jos sillä useimmiten maastoillaan kaksi kertaa viikossa ja sitten ponks yhtäkkiä pitää lähtä ylittämään esterataa maksimitemmossa.

Löysinhän minä kuvan jossa istun suomenhevosen kyydissä. Tältä kylmäverisen kuuluu näyttää: solakalta, lihaksikkaalta ja positiiviselta!

Sitten nämä kilpahevoset. Normaali kuvio: Kaisa, 15 v. rakastaa hevosia ja haluaa päästä pitkälle esteratsastuksessa. Äiskä ja iskä ostaa sitten mahtavan kalliin nuoren estehevosen saksasta. No nyt Kaisa-kulta pääsee Suomen estemaajoukkueeseen! Näin ei sitten käykään kun Kaisa huomaa että hevosen omistaminen ei ehkä olekaan vaan Kingsland-loimien käyttöä ja ruusukkeiden keräilyä. Sinne tallille pitää jaksaa raahautua joka päivä. Kaisa ei sittenkään jaksa ratsastaa jokaikinen päivä, mutta nyt kun se hevonen on haukannut palan iskän lompakosta, niin valmennukset ja kisat pitää kuitenkin käydä! Tiedossa on ylienerginen hevonen, jolta lihakset hiipuu ja massa katoaa. Kaisa miettii miksi mahtava Super Win yhtäkkiä vaan juoksee esteiden ohi ja pomppii pystyyn. Päätetään siis antaa jotain lisää väkirehuja ja purkkiruokia jotta hevosen lihakset tulisivat takaisin ja Super Win olisi taas ihanan pehmeä ratsastaa.

Valmentajani kouluratsastuksessa, Fia hyppää Wupilla. Wupille oli käynyt juuri kuin yllä olevassa esimerkissä. Sen arvo oli 20 000, nyt sitä ei meinaa saada myytyä millään.

Eli luultavasti tiedätte jo mihin olen päättymässä. Kilpaileminen ei ole vaan sitä kisoissa käymistä. Huipulle pääsemiseen ei ole oikotietä. Ainoa mitä voi tehdä on treenata, treenata, treenata, treenata ja ehkä vähän lisää treenata. Treenaaminen tapahtuu joka ikinen himputin päivä. Jotta hevonen pysyisi kunnossa sen pitää liikkua joka päivä. Lisäksi sen pitää syödä oikein ja saadan kaikki lääkinnät jne. Siis normaali maalaistaitoa, joka kaikkien hevosenomistajien pitäisi omata.

Olen itse todella tärkeä että kilpahevonen näyttää kilpahevoselta. Kun treenasin ja kilapilin Aatulla sen piti aina näyttää täydelliseltä minun mielestäni. Karvan piti kiiltää, harjan piti pysyä lyhyenä ja häntä takuttomana. Aatu on meidän yhteisenä aikana pysynyt hyvässä massassa ja saanut koko ajan enemmän lihaksia. Siksi järkytyin kun tulin kotiin Portugalista tämän kesän lopussa. Aatu näytti ihan... harrasteratsulta. Harja hulmusi ja lihakset olivat kadonneet. Rakas Paapuni oli myös kovin kipeä kun nivelrikko oli tullut niin yllättäen. (Aatulle todettiin nivelrikko alkukesästä sekä olin itse töissä Portugalissa koko kesän, joten se sai vapaata). Mutta nyt tulen pääpointtiini. En ole koskaan kilpaillut Aatun ollessa huonossa kunnossa. Ensin tulee hevosen hyvinvointi, sitten treenaaminen että päästään halutulle tasolle ja sitten vasta kilpaileminen!

Aatu ja Foxi :)

Kun kävimme klinikalla syksyn alussa ja saimme kuulla että Aatun nivelrikko oli muuttunut sitten viime röntgenkuvien. Päätös oli todella vaikea mutta täysin selvä. Tällä hevosella en voi enää kilpailla. Kun eläinlääkäri alkoi miettiä eri mahdollisuuksia että saisimme Aatun kilpailukuntoon vielä joksikin aikaa, purskahdin itkuun. Miten voi edes harkita että satuttaa hevosta vaan jotta pääsisi vielä käymään kisoissa? Olen kilpaurheilija ja elän voittaakseni, mutta kaikista tärkein voitto on että hevonen voi hyvin ja on onnellinen. 

11.12.13

Hei vaan kaikille!

Aamulla en millään olisi halunnut nousta lämpimän peittoni alta. Tunsin itseni zombiksi kun piti lähtä kohti tallia ja alkaa laittaa heppoja kuntoon ratsutettavaksi. Onneksi heräsin hiukan kun pääsin Compassin selkään verkkaamaan. Olen ratsastellut tällä 5 vuotiaalla ruunalla useaan otteeseen kun Werner ei oikein pidä siitä ja hän on huomannut että saan C:n toimimaan suhteellisen näppärästi. Haha, Compass onkin suuri (ehkä 175-180 cm) ja laiska köntys. Saan aina tsempata itseni hikeen että saisin ruunan jotenkin vikkelämmin avuille. Tänään oli sama homma edessä. Loppua kohden meni oikein kivasti ja sain tehtyä pari hyvin onnistunutta laukanvaihtoa!

Verryttelin ihan vaan pari minuuttia yhtä tammaakin. Hirveän säikky pieni heppa. Hohho, ei oikein jaksa kun polle vaan juoksee alta pois vaikka mitenpäin satulassa istuisi. Lounaan jälkeen sain mennä maastoilemaan Chardonnayn kanssa. Nämä käyntiretket ovat kyllä kullan arvoisia! Chardonnay on niin ihanan kiltti ja rauhallinen että siinä voi vaan istua ja rentoutua kesken stressisen työpäivän.

Oli hyvä päivä, mutta olin niin hirvittävän väsynyt että tuntui että tästä ei tule mitään. Onneksi Verena auttoi hevosten kanssa aamulla niin loppu sujui vähän nopeammin. Nyt on pakko lähtä tästä nukkumaan ja huomenna ottaa energiajuoma mukaan ryystettäväksi. Kyllä tästä selviän! Pidetään kaikkia peukkujamme että päästään muuttamaan jo nyt lauantaina. 

Maija liputtaa kotimaataan! Tuli hirveä ikävä rakasta Maikkia kun näin sen skypen kautta. Raukka ei ymmärtänyt yhtään että mistä se Ainon ääni tulee?! Minun rakkain hauvveliinini <3

Päiväni kuvissa

Noniin, tänään ehdin kuin ehdinkin ottaa paljon kuvia minun työpäivästäni! Tänään oli suhteellisen normaali päivä, vähän kevyempi ja ei ollut melkein ollenkaan stressiä. Ah, näitä päiviä enemmän kiitos!
Pyydän anteeksi kuvien laatua.. Minulla on vaan puhelinkamerani käytössä ja sillä ei todellakaan saa mitään taide-otoksia aikaan.

Kaikki hevosten kuntoilut lukevat taulukossa. Tästä aina katson mitä minun pitää tehdä seuraavaksi.

Työpäiväni alkoi klo 7:30 ja ensimmäisenä minun kuului pestä, putsata ja puunata Casall. Herra myytiin Italiaan ja haettiin tänään.

Kaunis aamu, tässä haen Aquilinan tilapäiskarsinoilta. Maneesi taustalla.

Seuraavaksi lapioin käyntikoneen pohjan tasaiseksi sekä päästin kaksi hevosta irti halliin.

Ensin hevoset pitää juoksuttaa käynnissä ja ravissa ennenkuin ne päästetään irti. Sitten pitää seistä keskellä ja katsoa että hevoset ravaavat sekä laukkaavat hillitysti. Joo no, yritä siinä huutaa ptruu, kun ori 3 v pääsee nauttimaan vapaudesta, haha ;)

Tässä välissä söimme aamupalaa, klo about 09:30.

Koko päivän ajan vaihtuu hevoset hiekkatarhassa. Tämän päivän aikana päästin seitsemän hepsua tarhaan. Yllä on uusi tulokas: Comtessa, 4 v.

Sitten laitoin Cleonin käyntimatolle.

Ja inhaliereni kuonoon. En tiedä mikä tämän kapistuksen nimi on suomeksi mutta siihen laitetaan lääkettä joka sitten menee suoraan hevosen ruumiiseen sierainten kautta. Cleonin pitää tehdä sama prosessi kaksi kertaa päivässä. Kovin kipeä suuri herra. 

Rakas Unabell säikähti jotain kun ajattelin puhdistaa neidin kaviot. Tönäisi minut sitten kumoon karsinassa suoraan lantakasaan. Ah, freshness.

Tässä neiti onkin päässyt kuvaan. Ratsastan sillä joka päivä 10 min käyntiä ja koko ajan enemmän ravia. Sillä on ollut polvivamma jota nyt kuntoutetaan. Tosin päivän ratsastus loppui aika lyhyeen kun Unabellalta irtosi kenkä. Ratsastuksen jälkeen tamma pääsee pieneen soratarhaan.

Sitten laitoin Verenalle Coleen nimisen tamman kuntoon. Tamma piti laittaa käyntikoneeseen ennen ratsastusta.

Chardonnay pääsi ulos laitumelle. Kerran aamulla ja kerran iltapäivällä. Luksusta!

Satuloin vielä toisen hevosen Verenalle ja sitten Werner tuli jo tallille. Werner ehti ratsastaa kaksi hevosta ennen lounastaukoa. Laitan aina kaikki hevoset valmiiksi Wernerille ja vien ne alas maneesiin. Kun vien yhden hevosen alas otan edellisen ratsastetun hevosen mukaan takaisin talliin jossa hoidan sen ja laitan sen takaisin karsinaan.

Lounas syötiin vähän myöhässä, noin 13:30.

Sitten satuloin hevosia Wernerille koko iltapäivän. Werner ratsasti yhteensä kahdeksan hevosta tänään. En ehtinyt verkata yhtään hevosta kun minun piti tehdä muita hommia välissä. Werner ratsastaa yhden hevosen todella nopeasti 20-30 min on normaali aika. Yllä minä ja Stakkanda!

Chepettan peppu :)

Valentina.

Werner hyppää kouluhevosella. Haha, mahtavasti meni. Huomaa että se todellakin on kouluradoille tehty polle..

Sunshine ratsastuksen jälkeen.

Jossain hevosten satuloinnin välissä päästin Coleenin ulos soratarhaan.

Wernerin ratsastuksen jälkeen minulla oli vaan kolme hevosta jäljellä laitettavana käyntimatolle. Yhteensä hevosia laitoin käyntimatolle kuusi. Kaksi niistä pitää kävellä kaksi kertaa päivässä. Käyntikoneeseen en laittanut tänään kuin kaksi hevosta. Joskus enemmän joskus vähemmän.

Päivät ovat todella erilaisia. Joskus on asiakkaita=hirveä stressi! Joskus Werner ei ratsasta=pitää juoksuttaa monta monta hevosta. Monipuolista työtä todellakin.

Lopetin työt n. 18:30. Kotiin tultuani kokkailin itselleni illallisen (riisiä ja kalaa), keskustelin mamman kanssa skypessä ja lueskelin blogeja. Nyt pitää lähtä suihkun kautta nukkumaan jotta jaksaa taas uusin voimin huomenna!

Vapaapäiväni kuvissa

Heräsin 11:30 ja söin ihanan suuren aamupalan

Puhuin skypessä äitin kanssa vähän tulevaisuudesta (haha, hieno ilme)

Pesin pyykkiä!

Siivosin!

Puhdas huone.

Katsoin sarjoja netistä.

Söin hirveän paljon suklaata.

Kävin katsomassa uutta tallia. (Nämähän jo näyttävät karsinoilta ;))

Olen jostain saanut ihanan suuren mustelman käsivarteeni. En edes tiedä mistä. Pläh.

Kävin kävelyllä.

Söin pastaa ja join pienen lasillisen viiniä sunnuntain kunniaksi.

Sain suklaalumiukon Verenalta. Nam. :)

Aion yrittää ottaa kuvia joskus tavallisesta työpäivästäkin. Ehkä se olisi vähän kiinnostavampaa. Yleensä on vaan niin kiire etten ehdi paljon kuvailla. No, katsotaan.

Tänään oli ihanan chilli sunnuntai. Nyt jaksaa taas lähtä pirteänä huomenna töihin. Öitä!