Olen asunut saksassa kohta puoli vuotta ja en ole hypännyt esteitä kertaakaan. En ole hypännyt puoleen vuoteen. Se ajatus pelottaa. Mitä jos en osaakaan enään hypätä esteitä? Syy miksen ole saanut hypätä on koska perusratsastukseni ei vielä ole sillä tasolla. Nyt varmaan kaikki lukijani ajattelevat että mitää, Ainohan on hypännyt metrin luokkia jo neljä vuotta. Niin olenkin.. Mutta opetusmestarilla.
Kun kysyin että saanko hypätä jossain vaiheessa niin sain ihan selvän vastauksen: "Sinun pitää treenata vielä enemmän perusratsastusta. Kyllä varmaan voisit hypätä nytkin, mutta ei se kannata." Lisäksi tällä tallilla on suurimmaksi osaksi nuoria hevosia ja jos niillä aikoo hypätä niin pitää hallita ratsastustaito sataprosenttisesti. Pitää osata hypätä paremmin kuin mitä hevonen osaa. Täällä hevoset eivät opeta ratsastajia, ratsastajat opettavat hevosia.
Kummatkin ratsuttajat täällä ovat sanoneet että olen kehittynyt paljon, joten kai se pitää uskoa. Viime kerrat hevosen selässä ovat aina olleet positiivisia kokemuksia ja olen saanut hevoset liikkumaan todella mukavasti. Nyt toivon vaan koko sydämestäni että pääsisin esteiden pariin pian! Minulla on niin hirveä ikävä hyppäämistä, en ymmärrä miten kestän. Toivon että ratsuttajat puhuvat totta, että olen kehittynyt ja pääsen nopeasti takaisin omille korkeuksilleni esteissä. Ratsastajat täällä tykkäävät että 110 cm on lastenleikkiä, niin luulen että heidän mielestä olen suurinpiirtein sillä tasolla mutta että minun pitää olla vielä parempi että pääsen hyppäämään. Äh. Tämä on niin vaikeaa. Minun pitää vaan kuunnella kokeneempia ja ajatella että täällä ainakin perusratsastus hioutuu täydelliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti