Pieni stressi

Mitä tänne kuuluu? -Hirveän stressistä! Huhheijaa! Koko tämän viikon olen ollut yksin töissä tallilla. Kämppikseni päätti lopettaa työt ja lähti melkein heti takaisin ranskaan. Ne kaksi miestä jotka tekevät tallihommia ovat olleet nyt joka päivä rakentamassa uutta tallia. Samoin myös toinen hevosenhoitaja. Eli olen jossain määrin siivonnut myös karsinoita. Ihan niinkuin minulla ei olisi tarpeeksi tekemistä muutenkin. Todellakin, hirveän kaoottista täälläpäin.

Tallia rakennetaan huimaa vauhtia. Rakennusmiehet (+kaikki meidän työntekijät, paitsi minä) tekevät hommia aamusta iltaan. Seitsemältä kun minä herään, ukkelit jo paukuttelevat vasaroitaan ja yhdeksältä illalla kun alan hakeutua pedin pohjalle (ei.pysy.hereillä.kauemmin.) ukkelit lopettavat töitään. Eli on täällä muillakin paljon tekemistä. Joku lupaili että pääsemme muuttamaan puolet hevosista jo ensi viikolla. Huh. Toivon! Ja kyllä siitä tallista tulee hieno! 

Olen siis ihan poikki. Rättiväsynyt. Kämppis vaan lähti. Yksin teen hirveästi hommia. Tänään huomasin ettei näköjään ole mahdollista laittaa hevosia kuntoon kahdelle ratsuttajalle ja yhdelle asiakkaalle sekä ottaa hevosia sisään käyntikoneesta. Saman vartin aikana. Se ei ole fyysisesti mahdollista.

Onneksi tässä on jotain positiivistakin. Pomot ovat alkaneet ymmärtää että teen kaikkeni ja he ovat myös alkaneet kunnioittaa työtäni. On niin paljon helpompaa kun saa sen pienen hymyn ja "good girl" päivän päätteeksi. Sillon tulee ihana helpotus ja saa ajatella että kyllä minä tästä vielä selviän. Kaksi viikkoa pitäisi enää kestää tätä kauheutta! Olen päässyt myös hevosen selkään joka päivä. En ymmärrä miten edes ehdin ja jaksan tuupata yhtikäs mitään siellä satulassa, mutta näköjään ratsastamiseen kyllä aina voimia löytyy. Haha.

Noniin elikkä juoksen täällä tukka putkella tilapäiskarsinoilla, maneesilla, pienellä hallilla, vanhoilla talleilla ja uudella tallilla. Nyt enää loppupuristus ja sitten kaikki on täydellistä! Vaan kaksi viikkoa maksimissaan! Let's do it!

Pikku Paapula, on niin ikävä! Onneksi Paapu-Aatu saa mussutella porkkanoita ja kaahailla maastossa äitin kanssa. Hihi. Vanhalla kisaponillani on täydellinen eläke-elämä!

Dettingen am Albuch

En ole vissiin vielä näyttänyt kuvia Dettingenistä..? Dettingen on pienen pieni kaupunki (iso kylä?) Baden Württembergissä. Se sijaitsee noin 40 km Ulmista. Aivan ihanan kaunis maalaiskaupunki! Pieni ja söpö. Paljon vanhoja taloja ja hevostalleja on muutamia. Ainakin 2-3 isompaa ja myös pikkutalleja kiva kasa. Viihdyn hyvin, mutta on tämä kyllä niin pieni paikka. Onneksi ihan parin kilometrin päästä löytyy isompia kaupunkeja. Saksahan on tunnettu ihmispaljoudestaan. On se jännä kun melkein näen naapurikaupungin ikkunasta ja toisten kaupunkejen kirkonkellot kuuluvat tänne asti.

Toinen talo vasemmalla (valkoinen) on meidän vanhempi talli.

Ja tässä uusi talli vasemmalla ja maneesi oikealla. 

Hevosia

Vähän kuvia eri hevosista tallilta.

Cleon the big boy! 190 cm ruuna.

Pin Up. Ihanan pieni tamma jolla on iso pää.

Catoki. Liian iso ego. Mutta niin kaunis!

Chepeta. Öh, helppoa ottaa kuvia samalla kun kävelee hevosen kanssa.

Stakkanda. Baby. <3

Aquilina ja tilapäiskarsinat.

Caretino.

Caretino. Niin ihanan kiltti vauva!

Heidenheim

Tänään minulla oli vapaapäivä. Olen jonkun aikaa jo aikonut lähtä täältä Dettingenistä liikkeelle, mutta aina kun se vapaapäivä lopultakin koittaa niin ei oikein ole energiaa mihinkään erityiseen. No, päätin että jos herään pirteänä kun kello soi 10:40, niin lähden. Hehe, hyvä juttu kun heräsinkin jo kymmeneltä ihan itsestään! Eli matkaan siis lähdin.

Jännitin paljon miten löytäisin oikean bussin ja oikean pysäkin. Ei mitään ongelmia! Saksa on niin samantapainen kuin Suomi että kaikki sujui mallikkaasti. Matka kesti noin puoli tuntia. Heidenheimissä minulla oli viisi tuntia kulutettavana. Lähdin kiertelemään kaupunkia ja kiipesin jopa katsomaan yhtä linnaa. Kaupunki oli oikein söpö mutta todella hiljainen koska oli sunnuntai. Ja kylmä! Istuskelinkin melkein koko viisi tuntia kahviloissa koska en halunnut muuttua jääpuikoksi. Hyi. Mutta nyt tiedän ainakin missä on juna-asema, joten pääsen liikkumaan mihin vaan kun haluan ja kun on aikaa.

Sitten, kuviaaaaaaaaaaa:

Jouluvaloja!! :o

moro määäääää oon söpö sillee once in a while

Chardonnay

Olipa ihana päivä tänään! Ilma on toki aika ällöttävä, mutta työpäivä meni oikein kivasti. Aamulla Werner oli ratsuttamassa ja sain alkuverrytellä yhden ihanan hevosen. Stakkanda nimeltään. Olen ratsastanut sillä ennenkin pari kertaa. Stakkanda on nuori (arvaisin 4 v.) ja aika ruma (hihi). Sillä on giganttinen pää, kapea kaula ja paksu keskikroppa. Se näyttää hiukan joutsenelta. :) Mutta voi kun se on niin sympaattinen! Pelkää vähän kaikkea, mutta kun sen saa ratsastettua rennoksi se on niin makee ratsastaa! Luulen myös että se tulee nätimmäksi kunhan vaan saa enemmän ikää ja massaa. Olisiko kellään lainata pari tonnia? ;)

Stakkanda <3

Päivä kului normaalisti. Iltapäivällä sain sitten lähtä maastokäynneille Chardonnayn kanssa. Chardonnay on about seitsemän vuotias holsteiner tamma joka on kisannut 140 cm luokkia. Tällä kertaa menin yksin maastoon ja kaikki meni oikein mallikkaasti. Chardonnay on kyllä niin kiltti! Ei katsele mitään, pitkin ohjin pystyi lönkytellä ja nauttia pienestä tauosta keskellä työpäivää.

Chardonnay maailmalla

Dettingen am Albuch

Nyt illalla olen käynyt laittamassa pyykkiä pyykkikoneeseen ja ostamassa ruokaa supermarketista. Olen ollut oikein ahkera! Nyt pitäisi vaan jaksaa hakea ne pyykit pois sieltä, mutta khöh luultavasti se tapahtuu sitten huomenna..

20.11.2013

Pitää välillä postailla tänne että tiedätte että olen hengissä. :)

Olen hoitanut hevosia nyt kaksi peräkkäistä päivää ihan yksin ja voi jeesus kun on rankkaa. Minun roommate:llä on kaveri kylässä joten hän otti kaksi päivää vapaata ja toinen hevosenhoitaja on vaan auttamassa tallin rakentamisessa. No, huomenna L on takaisin töissä ja hommat pitäisi sujua näppärämmin.

Voisin kirjoittaa tästä päivästä vähän yksityikohtaisemmin niin tiedätte suurinpiirtein mitä täällä hommailen. Eli tänään oli aika tavallinen päivä, vaan ettei asiakkaita onneksi tullut katsomaan hevosia. Thank god. Kun meille tulee asiakkaita niin kaikki on hirveässä stressissä, kaiken pitää sujua virheettömästi ja hevosten pitää olla täydellisiä. Usein asiakkaat ratsastavat monta hevosta ja siinä sitten meinaa kuolla kun pitää juosta ympäriinsä putsaamassa hevosia. No joo mutta tältä minun työpäiväni näytti:

Heräsin kello 7:10 ja työt alkoivat 7:30. Werner (ratsuttaja) käveli jo vastaan ensimmäinen hevonen satuloituna ja hän huikkasi minulle että Caitlin is next! Eli kipitin tallille, otin satulan ja suitset mukaan ja lähdin tilapäiskarsinoita kohti. Satuloin 5-vuotiaan Caitlinin ja lähdin maneesille jossa sain alkaa verryttelemään tätä. Kun Werner oli valmis ensimmäisen hevosen kanssa otin hepan mukaan ja lähdin takaisin tallille laittamaan seuraavaa hevosta kuntoon. Werner ratsasti vissiin seitsemän hevosta joista sain verrytellä kolme. Jossain hevosten välissä söimme aamupalaa noin 9:30.

Puoli kahdentoista aikoihin laitoin pari hevosta käyntikoneeseen, yhden hevosen käyntimatolle (öh, onko oikea sana?), vein yhden hevosen alas vihreälle (vaan tämä sama hevonen saa olla joka päivä vihreällä, hirveen hemmoteltu heppa, haha) ja aloin juoksuttaa yhtä hevosta. Vaihdoin hevosia käyntikoneissa ja laitoin pari hevosta hiekkatarhaan. 13:00 meillä syödään lounasta joka tuodaan paikallisesta ravintolasta. Hyvää ruokaa ja tärkeää että saamme nämä kaksi ateriaa, kun tämä työ on hiukan energiaa vievää.

Lounaan jälkeen minulla oli kuusi hevosta juoksutettavana ja suurinpiirtein yhtä monta laitettavana käyntikoneisiin. Huhheijaa. Eli ei kun töihin. Kaikkeen kestää niin paljon enemmän aikaa nyt kun osa hevosista on tilapäiskarsinoissa jonne pitää kävellä noin viisi minuuttia. Jalat on hiukan muussina kaiken kävelyn jälkeen. Joskus yhden aikoihin eläinlääkäri tuli ja alkoi tarkastaa hevosia. Onneksi hän ei tarvinnut minun apuani melkein ollenkaan. Vaan yhden hevosen juoksuttamisessa. Koska olin yksin tänään niin pääsin lopettamaan vasta 19:30. Yleensä lopetamme 18-aikoihin. Mutta sain kuitenkin kaiken tehtyä! Kolmenkymmenen hevosen hoitaminen ei ole niin helppoa kuin miltä se kuulostaa.

Tällainen on minun normaali työpäivä! Miltä vaikuttaa teidän mielestä? Tämä työ on kuitenkin todella vaihtelevaa, päivät eivät ole koskaan samanlaisia. Eikä tule aika pitkäksi. Tosiaan odotan niin paljon sitä että pääsemme uuteen talliin. Ai kun tulee olemaan helppoa kun kaikki hevoset ovat samassa paikassa. Ja maneesi kiinni tallissa. Voi, valmistu pian, rakas talli!

Verena (omistajaperheen tytär) pitää kerran viikossa estevalmennuksia maneesissa. Ehkä ehkä joskus minäkin pääsisin.. 

Ja sitten joka ilta kello kymmeneltä kaadun sänkyyn. Hyvää yötä!

Day off

Tänään vietän ihanaa vapaapäivää! Heräsin noin 10:30 (siis mitä?! Yleensä jos saan nukkua pitempään, nukun myös pitempään. Siis todella pitkään. 14:00 pakottaudun ylös sängystä. Näköjään tämä 'joka päivä seitsemältä ylös' auttaa myös minun päivärytmiin. What?), katsoin yhden elokuvan ja kävin suihkussa. Loppupäivän ajattelin vaan ottaa rennosti, syödä ja pestä pyykkiä.

Muita kuulumisisa. Kuukauden koe-aika on ohi ja näyttää siltä että tämä talli tarvitsee ainoastaan yhden groomin joka on minun ja L:n tasolla. Eli joko minä tai L saa jäädä tänne. Aika kertoo että kumpi. Mutta tällä hetkellä minusta näyttää kovin valoisalta. No, en halua kertoa enempää kun en ole vielä sataprosenttisen varma.

Hevosia olen saanut verrytellä ratsuttajille. Noin neljä hevosta päivässä. Eniten olen mennyt vaan kevyttä ravia mutta hey, tämä on vasta alkua! Melkein kaikilla hevosilla olen saanut hyvän tunteen ja hevosen kulkemaan oikein päin. Se on kyllä mahtava tunne! Minä, 19-vuotias estekaahaaja, saan nuoren säikyn 4-vuotiaan oriin kulkemaan rennosti eteen-alas! Olen saanut myös hyviä vinkkejä istuntaani. Eikä saksalaiset niin hirveän kovakätisiä ole. Tykkään todella paljon näiden ratsuttajien ratsastustyylistä.

Työ on kovin vaihtelevaa. Todella rankkaa mutta joka toinen päivä hauskaa ja joka toinen päivä stressaavaa. Ja täällä on niin hirvittävän kaunista! Tarvitsisin kunnon kameran. Dettingen on ihana pieni kaunis kaupunki täynnä vanhoja taloja ja pieniä takapihoja.

Casall. Olen ratsastanut tälläkin isolla laiskalla herralla. Sitten kun he nostivat sarjan 160:een ja Casall lensi esteistä yli, ymmärsin miksi se on täällä. Hyppää 190 cm six-bar luokissa ja muuten 140 luokkia.

Hitaasti, mutta varmasti..

...uusi talli valmistuu!

Todella, siis aivan hirveän rankka työ. Kaiken pitää tapahtua salaman nopeasti ja kaiken pitää olla täydellistä. Ei se mitään, jos vaan pomot ymmärtäisivät että meillä on ihan tarpeeksi paljon tekemistä ilman heidän jankuttamistakin. Harmillista kun en ole ennen ollut töissä tallilla, niin minulla ei ole mihinkään mihin verrata. Saako muilla talleilla ratsastaa enemmän? Pääsekö muilla talleilla treenaamaan ja kisaamaan?

Uskon että tilanne rauhoittuu ja hirveä stressi lievenee kunhan pääsemme muuttamaan uuteen talliin. Nyt aiomme myös myydä osan hevosista jotta olisi helpompaa. Pitää vaan jaksaa odottaa kolme-neljä viikkoa.

Näin pitkälle talli on edistynyt. Nyt siinä näkyy jo paljon muutoksia joka päivä, jännittävää!

Pros and cons in my riding

Pari viikkoa sitten Tyra Sjöstedt kirjoitti postauksen hänen vahvuuksistaan ja heikkouksistaan ratsastuksessa. Olen ratsastanut nyt 11 vuotta ja ratsastuksessani on paljon parantamista, mutta joitain hyviäkin puolia siitä löytyy. Here we go:

+ Minulla on tiivis istunta. Jos vaan en ole liian väsynyt, niin useimmiten istun satulassa kuin liimattuna. Harjoitusravi sujuu myös hevosilla joilla on iso ravi.

+ Minulla on hyvä tasapaino. Voi kun olen kuullut tämän monta kertaa! Hevonen kompastui minun allani ihan polvilleen ja minä odottelen satulassa rauhassa vaan että se nousisi takaisin ylös. Pari estekisaakin olen roikkunut jossain satulan etupuolella tai ilman jalustimia ja kuitenkin hypännyt radan loppuun.

+ Minä en pelkää hevosia. Olen lentänyt pää edellä maneesin seinään, liiskautunut hevosen ja seinän väliin, jäänyt melkein hevosen jalkoihin kun se on noussut pystyyn, ratsastunut ihan kahjoilla hevosilla ja niin edelleen. Kertaakaan en ole epäröinyt kun on pitänyt nousta takaisin hevosen selkään tai pidellä riimunnarusta kun hevonen hyppii päälle.

+ Minä ratsastan kunnolla. Onhan sitä tapahtunut että istun hevosen selässä vain nautiskelemassa, mutta usein ratsastan hevosen ja itseni hikeen. Täällä saksassa ei mitään käyntitaukoja harrasteta. Jos ratsastetaan niin ratsastetaan, hevonen voi levätä sitten karsinassa.

+ Autan pelon ylittämisessä. Olen pari kertaa pitänyt tunteja ja joka kerta ratsastajat ovat onnistuneet siinä missä pitikin. Esimerkiksi rakas äitini (terkkuja Aatulle kun luet tän :)) ei onnistunut nostamaan laukkaa sen jälkeen kun hänelle kävi onnettomuus. Mutta kun minä olen kentän keskellä niin joka kerta hän on saanut laukattua hyvin! Ehkä johtuu myös siitä että olen vähän liian tiukka, kheh..


- En saa hyvää tuntumaa käsiini. Usein ratsastan liian pitkillä ohjilla tai sitten jos otan lyhyet ohjat kädestä tulee liian kova. En pysty myötäämään vaan vähän. Sitten oikea käteni on tietenkin vahvempi kuin vasen, oikea liikkuu helpommin ja enemmän ja vasen vammaaaaa.

- Minulla on suorat kyynärpäät. Eli en saa sitä hyvää koukkua kyynärpäihin vaan ratsastan kädet suorana alhaalla. Tämä vaikuttaa tuohon ylläolevaan, tuntuma on aina parempi jos kyynärpäässä on koukku.

- Joskus heitän ohjat pois ennen estettä. Jos itseäni alkaa jännittää ja en näe ponnistuspaikkaa niin lähden helposti nyppimään ohjista ja juuri ennen ponnistusta päästän pitkät ohjat. Hevosethan ei tästä tykkää ja useimmiten tällöin tulee kielto. Tätä on kyllä treenattu ihan hirveästi ja minulla on parantunut se huikeasti, mutta jos on pidempi tauko niin vanhat tavat tulee helposti esiin, pläh.

- Katson alaspäin ratsastaessa. Minun pitää ajatella koko ajan että katse ylös, katse ylös kun ratsastan. Muuten helposti katselen alaspäin (olen huomannut että tuijotan ulko etujalkaa, häh? Tai sitten hevosen päätä, normi). Sillon minulla tulee köyrä selkä ja koko istunta ihan päin Humppilaa. Tosin esteillä tätä ei usein tapahdu, thank god!

- Käytän liian vähän pohkeita. Usein pohkeeni jumittuu paikoilleen ja käytän vain käsiäni. Ja jos alan ratsastamaan enemmän pohkeilla, unohdan tuntuman kokonaan. Siis olenko minä mies, vai miksei kaksi asiaa kerralla onnistu?!

Noniin, nyt sitten vaan treenailemaan!

Contender

Tänään sain sitten pitkästä aikaa ratsastaa! :) "Alkuverryttelin" yhden hevosen ratsuttajalle, mutta ratsastin hevosen ja itsenikin hikeen, hehe. Sujui onneksi tosi hyvin, tuli sellainen ehkä-en-olekaan-maailman-huonoin-fiilis. Tällaisten momenttejen takia kannattaa tätä työtä tehdä!

Aamulla yksi tamma talloi minut karsinan seinään. Lovely. Sillä oli liikaa energiaa + kipeä patti selässä, niin kun otin loimen pois ja aijoin alkaa ottamaan kavioita se sitten päätti että tämä ei ollutkaan enään hauskaa. Nyt sitten on selässä mustelmia ja jalasta iho rikki.. Onneksi ei käynyt pahemmin. Sai taas huomata että moro, nuo hevoset ovatkin aika isoja eläimiä.

Muuten on ollut kaksi super päivää. Kaikki on sujunut mutkitta ja tänään oli kohokohtana se ratsastus, tietenkin. Nyt jännitetään mitä pomot tykkäävät työstäni, kohta olen ollut täällä kuukauden. Aika kuluu niin nopeasti!

40 000 €

Sain toissapäivänä kuulla että Tequila on myyty. Haluan kertoa siitä vain sen takia koska tämä ihmepakkaus maksaa 40 000€! Jeez.... Ja minäpä olen ratsastanut sillä! Aika huikea fiilis.

Eilen täällä Dettingenissä oli suuret juhlat. Hyvin pärjänneet ratsastajat saivat mitaleja ja kunniaa. Ihanaa miten suuri juttu ratsastus on täällä! Niissä yksissä kisoissa joissa kävin kaikilla oli hyvä fiilis ja tuntui kuin olisi Helsinki International Horse Show:ssa vaikka ne olivatkin pienet kisat. Samppanjaa juotiin, ravintolassa nautittiin ruokaa ja yleisöä oli kunnollinen määrä. Miksei Suomessakin voitaisi arvostaa hevoskilpailuja näin paljon?

Muuten kuuluu normaalia. Hevosia en ole ratsastanut. Vielä. Toivon että tähän tulee muutos. Ensi viikon perjantaina olen ollut täällä kuukauden ja sillon pitäisi saada palautetta että voinko jäädä ja miten olen pärjäillyt. Otan kyllä sillon puheeksi tämän ratsastus-asian. Tulin tänne jotta ratsastukseni kehittyisi enkä mistään muusta syystä. Nyt tuntuu että ratsastustaito hiipuu olemattomiin. Normaalina kuukautena ratsastan noin 30 kertaa enkä näin 3 kertaa niinkuin täällä. Nojoo, malttia.

Lettejä on kyllä tehty ihan tarpeeksi! Positiivista on että se taito alkaa kehittyä. Kun tulen takaisin Suomeen en osaakaan tehdä muuta kuin valmistella hevosia kisakuntoon..

Ja tästä kun painatte näätte lettini livenä! Öh, siis letitin tämän söpön orin tätä videota varten. Ostakaa pois! Todella sympaattinen pieni mies!