GO EUROPE!

Suuri osa teistä varmaan tietää että Euroviisujen voittaja tänä vuonna on drag queen Conchita Wurst. Enkä voi muuta sanoa kuin jess, ihanaa, lopultakin!! Olen niin iloinen, hyvä Eurooppa! Way to go! Tämä on iso askel kohti täydellistä maailmaa. Maailmaa jossa ihmiset saavat olla juuri sellaisia kun haluavat, jossa arvostamme ihmisiä indiviideinä! WOOOOOOOO! 

04:50

Herätys huomenna klo 04:50. Kisoihin lähtö 05:50. Ah.....

Tänään ratsastin läpi kolme hevosta ja kävin maastossa yhdellä. Sain jopa hypätä vähän taas! Mahtavaa! Esteistunnassa on vähän paranneltavaa mutta muuten kaikki hevoset toimivat tosi hyvin tänään. Hauskaa joskus onnistuakin.

Etsimme uutta ratsuttajaa/hevosenhoitajaa, niin jos tunnette jonkun sopivan niin rohkeasti ottamaan yhteyttä! Tarvitsemme todellakin apua! Pää räjähtää muuten pian.

http://pferdeservice-karle.de/en/news/view/id/309

Ja jotta tämä postaus ei olisi maailman tylsin niin tässä teille kuva Rebeckasta, joka myös lähtee huomenna kisaamaan. Voi jos olisi yli 50 tonnia cashia lojumassa jossain..

Nyt pää pikaisesti tyynyyn!

4.5.2014

Huhhu, tämän päivän kisamatka meni todella pieleen! Lähdettiin 8:30 kahden hevosen kanssa kohti kisoja, jotka sijaitsivat noin tunnin ajomatkan päässä. Neljänkymmenen minuutin päästä joku soittaa ratsuttajalle että eilen on satanut koko päivän ja kisakentän pohja on huonona. No, päätettiin mennä katsomaan kuitenkin. Jatketaan matka ja kun on enää pari kilsaa jäljellä niin kytkin hajoaa hevosautosta!! Siis pedaali jäätyi pohjaan aina kun painoi kytkimen alas! Jeesus christ sekä pari rumempaa sanaa tuli sanottua ja eikun käännös takaisinpäin. Eli ensin saatiin ajaa kiva matka ykkösellä (aka 15 km/h jeee) ja sitten löydettiin mäki josta saatiin vauhtia niin että päästiin johonkin neljänkymmenen tuntinopeuteen. Eli mukava kisamatka, istua noin neljä tuntia hevosautossa..

Päivä onneksi loppui todella mahtavasti! Sain hypätä kunnolla ensimmäistä kertaa melkein seitsemään kuukauteen! Woo! En hypännyt kuin ehkä max 80 cm, pientä rataa.  Mutta meni hyvin ja tuntui että eihän tässä mitään taukoa olla pidettykään. :) Ponnistuskohdat löytyi helposti ja sain hyvän rytmin sekä hevosen hyvin kuulolle ennen ja jälkeen estettä. Wernerin loppukommentti oli: You see the distances, and that is good! Olipa hauskaa! Maailman suurin ikävä hypätä!

Ja viikon päästä tulen käymään Suomeen. Minulla on yhdet pääsykokeet Suomessa ja yhdet Ruotsissa, saa nähdä miten menee.. Ja kesä on vielä vähän auki, joko jatkan täällä töitä vielä pari kuukautta tai sitten haen töitä vähän lähempää kotia. En tosiaan tiedä yhtään mitään vielä. Normi-minä. Tosi hauskaa tulla katsomaan ystäviä ja perhettä! Toivotaan että Suomi haluaa näyttää parhaat ilmansa.

On se vaan niin komea. <3

Olen elossa

Hei vaan, kyllä olen elossa vaikka minusta ei ole oikein kuulunut. Työ on niin tavallista nyt ettei tunnu kovinkaan jännittävältä kertoa mitä on tapahtunut. Hirveästi töitä tällä hetkellä, pomo päätti että eiköhän 40 hevosta ole sellainen hyvä määrä kun yksi ratsastajakin lopetti. Eli, teen kahden ihmisen työt ja sain kymmenen hevosta lisää samalla. Kiva kiitos.

Onneksi viihdyn hyvin. Kivoja ihmisiä ja kivoja hepsuja! Parin viikon aikana hevoset ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Aina on hauskaa saada uusia hevosia, jännää nähdä millaisia ne ovat. Minun rakas Stakkord lähti eilen.. :( Hyvän diilin saatiin kehiin, viisi-vuotiaasta 80 000 €, jea! Tuntuu aika huikeelta että sen arvoista hevosta olen ratsastanut! Treenasin sillä melkein eniten kaikista hevosista mitä olen ratsastanut täällä.

Stakkord, my baby!

Töitä siis riittää.. En muista milloin viimeksi minulla olisi ollut vapaata, joka päivä lopetan myöhään, kahdeksan on alkanut olemaan liian tavallinen kellonaika. Kisakausikin on alkanut niin bye bye sunnuntai-vapaat. Viime viikolla olimme neljä päivää kisoissa ja tällä viikolla lauantaina lähdetään taas matkaan. Onneksi, saan sunnuntain ja maanantain vapaaksi! Ja rakas sisko tulee käymään! Wohoo, cant wait!

Yhden pizzan ja kahden suklaalevyn jälkeen on hyvä mennä nukkumaan. Pitää vaan muistaa hakea pyykit koneesta. Öitä kaikille!

20.3.2014

Vapaapäivä. Heräsin kymmeneltä, pistäydyin suihkuun ja siivosin sen jälkeen huoneeni. Oli todellakin aika siivota huone, kun en edes muista milloin viimeksi sen tein. On ollut kisoja ja asiakkaita ja hirveästi puuhaa töissä, en ole kertakaikkiaan jaksanut. Pesin pyykkiä ja kävin kaupassa pyörällä. Ulkona on todellakin maailman mahtavin sää. Siis ihan Suomen kesä -ilma. Olisiko joku 15-20 astetta, rakastan tätä! Heitin ruoat keittiöön ja lähdin kävelylle. Pitää todellakin nauttia tästä päivästä, kun ei oikein tiedä millon saa seuraavan kerran vapaata, heh. Lauantaina lähden hevosenhoitajaksi kisoihin, hauskaa. Tykkään todella paljon olla hoitajana kisoissa, vaikka se onkin hirveän stressistä. 

Syön tällähetkellä maukasta lohisalaattia jonka tein äsken. Olen maailman huonoin ruoanlaittaja mutta tämä onnistui täydellisesti! En yleensä tiedä yhtään mitä aineksia salaatteihin pitäisi laittaa niin improvisoin hiukan. Eli: jäävuorisalaattia, kurkkua, mozzarellaa, brietä, ananasta ja päälle paistoin lohta jonka maustin suolalla, mustapippurilla ja yrttisekoituksella. Lasiini kaadoin ananaspurkista mehua. Nyt kyllä kelpaa!

Nyt vuorossa on Skypetys äitin kanssa ja sitten suuntaan pyöräni Carinan tallille moikkaamaan ja katsomaan heppoja. (Niinkuin niitä ei näkisi tarpeeksi joka ikinen työpäivä, hehe..)

Esteajatuksia

Tavalliseen työpäivääni kuuluu hevosten hoito, juoksutus, liikutus ja parin hevosen ratsastus. En ratsasta joka päivä täällä. Joskus saattaa kulua jopa viikko ratastuskertojen välissä. Voin kertoa teille rehellisesti että välillä pelkään että ratsastustaitoni huononee eikä ainakaan kehity. Tulin tänne jotta saisin enemmän kokemusta ratsastuksessa, ja pelkään siksi kuollakseni että tämä on "hukkaan heitettyä aikaa".

Olen asunut saksassa kohta puoli vuotta ja en ole hypännyt esteitä kertaakaan. En ole hypännyt puoleen vuoteen. Se ajatus pelottaa. Mitä jos en osaakaan enään hypätä esteitä? Syy miksen ole saanut hypätä on koska perusratsastukseni ei vielä ole sillä tasolla. Nyt varmaan kaikki lukijani ajattelevat että mitää, Ainohan on hypännyt metrin luokkia jo neljä vuotta. Niin olenkin.. Mutta opetusmestarilla.

Kun kysyin että saanko hypätä jossain vaiheessa niin sain ihan selvän vastauksen: "Sinun pitää treenata vielä enemmän perusratsastusta. Kyllä varmaan voisit hypätä nytkin, mutta ei se kannata." Lisäksi tällä tallilla on suurimmaksi osaksi nuoria hevosia ja jos niillä aikoo hypätä niin pitää hallita ratsastustaito sataprosenttisesti. Pitää osata hypätä paremmin kuin mitä hevonen osaa. Täällä hevoset eivät opeta ratsastajia, ratsastajat opettavat hevosia.

Kummatkin ratsuttajat täällä ovat sanoneet että olen kehittynyt paljon, joten kai se pitää uskoa. Viime kerrat hevosen selässä ovat aina olleet positiivisia kokemuksia ja olen saanut hevoset liikkumaan todella mukavasti. Nyt toivon vaan koko sydämestäni että pääsisin esteiden pariin pian! Minulla on niin hirveä ikävä hyppäämistä, en ymmärrä miten kestän. Toivon että ratsuttajat puhuvat totta, että olen kehittynyt ja pääsen nopeasti takaisin omille korkeuksilleni esteissä. Ratsastajat täällä tykkäävät että 110 cm on lastenleikkiä, niin luulen että heidän mielestä olen suurinpiirtein sillä tasolla mutta että minun pitää olla vielä parempi että pääsen hyppäämään. Äh. Tämä on niin vaikeaa. Minun pitää vaan kuunnella kokeneempia ja ajatella että täällä ainakin perusratsastus hioutuu täydelliseksi.

Äh

En ole blogannut toooooodella pitkään aikaan, peukku alas minulle. Mutta täällä on tapahtunut niin paljon ja aina kun on ollut vapaata olen kuolleena makoillut sängyssä pizzani vieressä.

Siis, jalka ei ollut murtunut, haha. Siinä oli nivelsiteiden repeymä ja kivan kallis lasku tuli sairaalalta. Mutta parempi tietää, ja jouduin kuitenkin käpsyttelemään tukiside jalassa kuusi viikkoa. Tämän kuun lopussa saan ottaa pois sen. Onneksi ei kuitenkaan sen vakavampaa! Jalka tuntuu nyt jo lähes normaalilta ja olen lopettanut lääkkeiden syömisen.

Työt sujuvat hyvin, paljon tekemistä mutta myös paljon ratsastamista. Tänään sain maastoilla kahdella eri hevosella ja verrytellä yhden hevosen joka toimi oikein mukavasti. Ensi viikolla on taas kisat meidän tallilla ja huhhu, mitenköhän siitä pitäisi selvitä.. Viime kisat meni todella hyvin ja meidän tallin ratsuttajat voittivat kaikki luokat lauantaina. Haha, vähän tyhmää järjestää suuret kilpailut ja sitten menemme voittamaan kaikki luokat!

Loma Portugalissa oli aivan mahtava! Koko viikon otin rauhallisesti rakkaan perheeni kanssa. Melkein ainoa huono puoli kun tekee töitä Saksassa on ettei nää perhettä tarpeeksi usein. Mutta se pitää vaan kestää jos haluaa kehittyä muuten.

Tämä nyt oli tämmöinen hello-bye postaus, mutta en keksi muuta kirjoitettavaa tai oikeastaan en vaan jaksa. Toivotaan että löydän jostain vähän enemmän inspistä kirjoittaa pitempiä tekstejä. Oikein mukavaa kevät-talvea (holy shit, nyt on kohta kevät!!!) kaikille lukijoille!

Gotta love workin with horses..

Tänään olisin sitten saanut ratsastaa ainakin kolme hevosta. Mutta kun mutta kun. Ensimmäinen hevonen sitten päätti että tänään on liikaa energiaa ja herra pomppi pystyyn ja teki jättipukkeja sekä superloikkia. En putoa kovinkaan helposti mutta tänään oli kyllä lähellä! En tosin tänäänkään pudonnut, mutta yhden jättisuperhyppylpoikan aikana sain niksautettua jalkani jalustimessa. Jotenkin se venähti ja pamahti. Tämän jälkeen tietenkin jatkoin töitä urheana sisu-suomalaisena. Ratsastin jopa yhden hevosen tämän jälkeen. Mutta koko päivänä en ole pystynyt kävelemään kunnolla ja vaan koska otin niin ison määrän särkylääkkeitä niin pysyin ylipäätänsä pystyssä. Nyt illalla tutkin jalkaani paremmin ja sehän näyttää vähän epämuodostuneelta jalkapallolta. Ja hups heis, en pysty enään kävelemään. Ollenkaan. Joten huomenna vuorossa on lähtö kohti röntgeniä. Nyt toivotaan vaan että ei ole mitenkään murtunut tai jotain. Ja kisat olisi viikonloppuna. Helvetti.

Helmikuu

Hui, kun aika menee nopeasti! Nyt on jo melkein helmikuun puoliväli. Siis helmikuu? Ja 2014? Ää, minne tämä aika katoaa? Töissä sujuu nykyisin mukavasti. Meillä on hyvä tiimi kasassa, vaikka siitä puuttuu tällä hetkellä tallivastaava. No, huomenna tulee ehkä yksi mies tekemään tallia. Toivottavasti löytyisi joku työntekijä pian, nyt nimittäin on hiukan raskasta ensin hoitaa kaikki hevoset ja sitten vielä pitäisi tehdä tallihommia. Hymy huulilla ja laulellen kaikki sujuu! :)

Tämän kuukauden aikana tapahtuu paljon hauskaa! Ensinnäkin meille on tullut viisi uutta hevosta viimeviikkoina ja ne ovat kaikki todella kivoja. Sain ratsastaa tänään yhden niistä, ja voi vitsi! Mikä heppa! Kahdeksan vuotias kimo ruuna, todella suloinen ja niin mukava ratsastaa. Halusin vaan avata maneesin oven ja jatkaa laukkaamista Suomeen asti. Sitten ensi viikonloppuna meidän talli järjestää kisat. Hui, niin pian. Nyt kaikki treenaavat hullun lailla, enemmän töitä minulle heh. Kysyin Verenalta että aikooko hän osallistua Chardonnaylla ja hän vastasi että "yes, all of the horses go to the show". Huomenta vaan jos minun pitää laittaa kisakuntoon yli kolmekymmentä hevosta yhtenä viikonloppuna. Toivottavasti selviän hengissä.

Mutta heti tämän viikonlopun jälkeen pääsen levähtämään kuudeksi päiväksi! Nimittäin matkustan Portugaliin, jossa koko perhe kokoontuu! Siis, todellakin kokoontuu maailman jokaisesta kolkasta. Minä Dettingenistä, isi Roomasta, äiti Taalintehtaalta ja sisko Turusta. Miten meidän perhe on näin riehuva? Joka paikassa pitää asua. No äiti ja siskohan asuu kuitenkin Suomessa, mutta rakas isini keksi asua koko helmikuun Roomassa kirjoittelemassa kirjojaan. Mhm, normaalia. Kuitenkin tämä on jotenkin niin hauskaa että olemme joka paikassa koko ajan. Siitä lomasta tulee maailman paras! Ah, ihanaa nähdä perhettä ja ottaa vähän vapaata!

Kello on pari minuuttia yli yhdeksän ja olen niin uupunut että lähden tästä suihkun kautta nukkumaan. Öitä söpöt lukijani!

Maailman paras sisko ja minä Albufeirassa kesällä. Kohta nähdään, vanha paviaani! <3

Kuvia

Heitän tänne pari kuvaa jotka äiti otti iPadillään kun näytin hänelle tallia.

Finni. Maailman toisiksi ihanin hauva. :)

Calibrien ja suu oikeinpäin?

Coleen. Pieni hullu maastoponini <3

New Star.

Caitana.

Meidän keittiö/toimisto.

Catokia ja Finni.

Stuttgart oli todella kaunis kaupunki! Hurjan näköinen kirkko.

2.2.2014

Moikka moi!

Viime viikonlopun vietin Stuttgartissa maailman parhaan äitini kanssa! Näytin hänelle tallia ensin ja sitten lähdimme ratsukaupan kautta suureen kaupunkiin junalla. Chillasimme kahviloissa ja ravintoloissa, shoppailimme, kävimme hieronnassa ja suunnittelimme minun tulevaisuuttani. Aivan ihana viikonloppu aka mini-joululoma! Nyt on taas paljon helpompi nousta sängystä aikaisin joka aamu. Olihan se todella haikeaa lähtä takaisin Dettingeniin ja tuli pari tunteen purkaustakin, mutta olen niin ylpeä itsestäni kun jaksan vielä olla täällä ja en lähtenyt takaisin Suomeen vaikka minulla olisi ollut mahdollisuus. 

Töissä on todella mukavaa tällä hetkellä. Rakastan huomata kuinka paljon olen kehittynyt eri asioiden suhteen. Olen ratsastanut nyt pari päivää uudella hevosella ja se on mennyt ihan hyvin. Herra on kovasti jumissa mutta olen saanut sen jumpattua hyvin läpi ja rennoksi. Herra on muuten todella iso! Arvelisin 190 cm, mutta kuitenkin mukavan herkkä suusta ja kiva ratsastaa. Ruuna tuli Verdenin huutokaupasta josta ostimme myös kaksi muuta hevosta, Facebook -nimisen ruunan sekä Auf Geht's -nimisen tamman. Kaikki näyttävät suhteellisen lupaavilta ja oli kiva saada vähän parempia hevosia kun viimeksi saimme lastillisen pönttöpäitä.

Hehe, siis ne viisi nuorta hevosta jotka tulivat pari viikkoa sitten ovat osoittautuneet aika huonoiksi. Yhdellä (vai kahdella?) pystyy hyppäämään jo rataa ihan hyvin ja ne vaikuttavat lupaavilta. Mutta ne kolme muuta.. huhhu. Yhtä ei ole vielä sisäänratsastettu ja sehän hermostui totaalisesti kun Lea yritti ottaa vähän ravia liinassa. Seurauksena että tamma alkoi pomppia ja nousi pystyyn ja hepan niska iskeytyi Lean silmään.. joka on nyt sitten musta ja turvonnut. Sitten toisen hepan piti tehdä sama juttu ja raukka-ratsuttajalla on nyt sitten naama ihan pilalla. Kivoja tyyppejä nuo hevoset.

Muuten äiti otti kasan kuvia kun oli täällä tallissa, mutta hänhän päätti lähettää kaikki kuvat eri sähköposteissa.. Joten saatte kuvia sitten kun olen ladannut kaikki parisataa sähköpostia erikseen tietokoneelleni. 

Tänään on sunnuntai joten töissä oli ihanan leppoisaa. Laitoin kaksi hevosta kuntoon kun yksi lähtee uuteen kotiin tänään ja toinen klinikalle. Muuten juoksutin kaksi pollea (+käyntimatto, halli, hevosten vammojen hoito jne.) ja töiden jälkeen olen pessyt pyykkiä ja siivonnut. En ymmärrä miten huoneeni lattia voi kerätä niin himputin paljon puruja ja heinää? En kai minä asu karsinassa sentään?!

Kuva kun juoksutin Unabellin riimussa.

Uusi kypärä

Koska olen maailman kömpelöin ihminen ja pudotin rakkaan Mountain Horse -kypäräni lattialle, minun oli pakko ostaa uusi pään turvaaja. Pudottelen kaikkea jatkuvasti ja joku kuukausi sitten tiputin kypäräni tallissa. On se joskus ennenkin tippunut, mutta tällä kertaa koko kypärän etuosa lähti irti. Hups! Sain sen takaisin, mutta liimat ovat irronneet ja todennäköisesti ei ole kovin turvallinen enää. Mutta kun olimme äitin kanssa nyt lauantaina ratsukaupassa sain ostettua uuden! Kokeilin Uvexia ja monta muuta kallista merkkiä mutta tuntui että kaikki heiluivat päässä. Minulla on todella erikoisen muotoinen pää (viimeksikin Mountain Horse oli ainoa merkki joka pysyi päässä). Löysin kuitenkin yhden joka asettautui täydellisesti. Ja se oli halvimmasta päästä! 89,90 €! Siis minä en ymmärrä miksi siellä suomessa pitää asua, kun siellä on niin älyttömän kallista.. Ja tässä kotsassa on kaiken lisäksi vielä bling blingiä. I like it!

Äh, ihana tämä Photo Boothin laatu..

Kysymys

Marika G24. tammikuuta 2014 9.29

Heips! Mistä/ mitä kautta löysit ton paikan missä nyt oot töissä? :) mulla on toukokuusta eteenpäin harjottelua ja ajattelin suunnata ulkomaille.. Jos sulla on jotain muita hyviä vinkkejä niin kerro ihmeessä! :)

Tällaisen kommentin sain Marikalta ja ajattelin vastata siihen postauksella jotta saadaan mahdollisimman monta ihmistä uskaltautumaan ulos suomesta!

Eli, löysin Pferdeservice-Karlen internetin kautta. Olin täysin varma että halusin pois suomesta ja saksa houkutteli paljon. Mietin myös muita maita, ei ollut väliä että minnepäin pääsisin, vaan kun se olisi "suurta maailmaa" eikä pientä putte-Suomea. Etsin Googlen avulla nettisivuja josta löytyisi eri työpaikkoja Euroopassa. Löysin monta, mutta paras oli mielestäni Yard and Groom, josta löytyy kaikkialta maailmalta hevosiin liittyviä työpaikkoja. Siellä voi klikkailla eri hakuja, mistä haluaa työpaikan, minkälaista työtä hakee ja mitä osaa ennestään. 

Sitten piti lähetellä meilejä. Niin paljon meilejä. Lähetin vissiin 20-30 työpaikkaan ympäri Eurooppaa ja kolmesta tuli vastaus. Oli se aika stressaavaa kun oli ne pari täydellistä paikkaa jonne olisi niin paljon halunnut päästä, muttakun ne ei koskaan vastanneet. Ja sitten Pferdeservice-Karle vastasi. En tiennyt ollenkaan minkälainen paikka se olisi, nettisivut oli huonot ja meileistä ei saanut kunnolla selkoa. Mutta minä päätin lähtä kokeilemaan. Sillä periaatteella elän koko elämääni. Kannattaa kokeilla uusia pelottavia asioita! Aina sitä pääsee pois. Jos tuntuu huonolta niin lähde heti seuraavalla viikolla takaisin Suomeen, mutta sillon olet ainakin yrittänyt.

Vähän juttuja joita kannattaa ajatella kun hakee työpaikkaa ulkomailta:

• Selaa paljon nettiä, löydät takuuvarmasti sivuja jotka ovat sinulle mieluisia.
• Kysele tuttavilta. Kun tarpeeksi mainostaa niin yhtäkkiä alkoikin löytyä äitin työkaverin tutun serkun kissan viime omistaja joka onkin töissä saksassa tallilla. Kyllä maailma on pieni ja kontakteilla pääsee pitkälle!
• Lähetä sähköpostia moneen moneen moneen paikkaan! Vaikka yksi paikka ei kiinnostaisi juuri sillä hetkellä, sinne on kuitenkin helppo lähettää viesti. Sitten jos he ovat kiinnostuneita voi miettiä uudestaan että haluaako sinne lähtä. Aina voi sanoa ei.
• Älä jää odottamaan yhtä vastausta. Vaikka löytäisit kaksi täydellistä tallia ja olet lähettänyt kumpaankin viestejä, ei ole sanottu että he vastaavat. Ja jos jäät odottelemaan jonkun kuukauden ja sitten he vastaavatkin että ei ole tarvetta, olet kuluttanut paljon aikaa.
• Lähde! Sitten kun jostain vastataan myöntävästi niin uskalla lähteä. Vaikka se ei olisikaan se paras mahdollinen paikka niin aina sitä voi muuttaa. Lähdin saksaan sillä periaatteella että minulla  olisi "jalkani toisessa maassa". Jos tuntuu huonolta työpaikalta, on sitten helpompi löytää uusi paikka kun on jo oikeassa maassa ja tottunut sen maan systeemeihin.

Hmm, sittenhän on tärkeää kaikki vakuutukset, turvallisuus, palkka, työajat jne jne jne joista kannattaa keskustella etukäteen. Mutta minusta tärkein on kuitenkin että saa lähdettyä. Se on vaikeaa, pelottavaa ja uutta, mutta niin iso kokemus! Vaikka talli olisikin tosi huono ja ällöttävä, niin se on kuitenkin kokemus ja sillon tiedät että tuollaiseen en ainakaan halua töihin. 

Toivottavasti tästä oli apua ja kyselkää ihmeessä jos jokin painaa mieltä! :)

Happy

Olen niin hirvittävän iloinen! Viikonloppu, jonka saan viettää rakkaan äitini kanssa, vaan lähestyy tiuhaan tahtiin! Hui, meillä tulee olemaan aivan mahtavan ihanan täydellinen viikonloppu. Olen myös iloinen koska asiat sujuvat niin kivasti töissä. Vaikka tuntuu joka aamu että no halleluujaa vaan kun pitää taas raataa yhdeksän tuntia, niin työ on kuitenkin hauskaa ja tärkein on että se ei tunnu työltä! Olen joka kerta yhtä yllättynyt kun saan palkkani loppukuusta käteen. En edes ajattele että saan rahaa tästä, olen vaan onnellinen kun saan olla joka päivä hevosten keskellä ja oppia uusia asioita näistä jättiläismäisistä vauvoista! Ja huomaan joka päivä yhä uudestaan että olen oikeassa paikassa. Vaikka tuntuu etten jaksaisi, niin tiedän sisälläni että tämä on juuri sitä mitä haluan. Ah, life is good!

A happy girl!

19.1.2014

Hei hui halo! On ollut aika hiljaista tällä blogilla nyt pari viikkoa. Minulla on ollut paljon tekemistä (niinkuin aina) ja arki on kulunut normaalisti joten ei ole ollut mitään superhienoja uutisia tänne. Työt tosiaan sujuvat oikein mukavasti tällä hetkellä! Kerroinhan että uusi ratsuttaja aloitti työt tämän vuoden alussa ja hän on todella reipas ja tietävä. Samanikäinen kuin minäkin niin olen lopultakin saanut tänne hauskaa seuraa. Lisäksi olen hengaillut Carinan kanssa parissa bileissä, joten tuntuu että saan koko ajan enemmän porukkaa ympärilleni, lovely!

Töissä Werner on aloittanut kokopäiväisesti täällä. Nyt meillä on Lea, Werner ja Verena jotka ratsastavat hevosia kuusi kertaa viikossa. Tosi hyvä kun hevoset pääsevät treenaamaan kunnolla ja minulla ei ole enään 10 hevosta juoksutettavana joka päivä, heh. Lisäksi pääsen ratsastamaan paljon enemmän nyt. Joka päivä satuloin hevosia Wernerille ja Verenalle ja samalla saan myös verrytellä pari hevosta. Normaali on ollut että ravailen noin kaksi hevosta päivässä ja välillä saan ratsastaa ihan kunnolla jonkun tai lähtä maastoilemaan jollain pollella. Treenaan paljon omaa istuntaani ja vaikutusta hevoseen. Nyt kun verkkailen niin monta erilaista hevosta niin minulla on täydellinen mahdollisuus panostaa eri hevosiin vaikuttamiseen. Olen todellakin edistynyt paljon siinä mielessä, mielestäni löydän nykyisin nopeasti miten juuri tämä hevonen toimii ja mitä apuja se kaipaa.

Maastossa Chardonnaylla.

Tänään minulla oli vapaapäivä ja olen viettänyt sen parhaalla mahdollisella tavalla. Nukuin kahteen hups, kävin suihkussa, söin suuren aamiaisen, luin paljon hevosblogeja sekä seurasin vähän sarjoja. Lisäksi olen siivonnut koko pikkuruisen huoneeni ja pessyt pyykkiä. Rakas äiti tulee tänne ensi viikonlopuksi! Olen odottanut tätä niin pitkään ja minulla on ollut jätti-ikävä äitiä! Lähdemme viettämään viikonloppua johonkin vähän isompaan kaupunkiin. Siitä tulee niin mahtavaa!

Kaikkea muuta jännää on myös luvassa. Helmikuun lopussa me järjestämme ensimmäiset kisat täällä ja maaliskuussa toiset. Lean oli tarkoitus lähtä yhdellä 5 v. tammalla koulukisoihin, mutta luultavasti ei pääse kun hevonen alkoi ontua yhtäkkiä. No, täällä muita hevosia treenataan jotta olemme sitten parhaita tällä kaudella! Hevosia myös myydään tiuhaan tahtiin, ensi viikolla lähtee luultavasti kolme hevosta ja eilen illalla saimme kivan lastin hevosia pihalle. Kuusi nuorta hevosta ja meillä ei ollut tarpeeksi karsinoita kaikille haha (ikuinen ongelma), joten neljä hevosta on asunut nyt hevosautossa. Voi että tätä rumbaa... I love it!

?

Minulla on vapaapäivä nyt ja olen viettänyt sen (niinkuin tavallista..) tv-sarjoja katsellessa. Kävin myös kaupassa ja on tarkoitus siivota ehkä vähän. Asia on sellainen että puhelintani ei jotenkin enää pysty yhdistämään tietokoneeseen, joten en saa kuvia siirrettyä. Ennen olen pystynyt tekemään tämän bluetoothin kautta. Joten ei ole uusia kuvia joita pystyisin laittaa tänne blogille ja siksi en ole ollut kovin motivoitunut kirjoittelemaan. No, kai minun pitää yrittää vielä nörtteillä että saataisin edes pari uudempaa kuvaa.

Sillä välin voitte katsella pientä nättiä Comtessia:

2014

Olen kovin spontaaninen henkilö ja kun kaikki huutavat omia uudenvuodenlupauksiaan niin meinaan yökätä. Istuin tässä parina päivänä miettimässä mitä minun lupaukseni olisivat. Mutta en minä pysty kirjoittamaan niitä alas. Tietenkin se olisi ihanaa pystyä sanomaan että tänä vuonna aion käydä salilla kerran viikossa tai tänä vuonna aion olla parempi ihminen. Minusta jos haluaa muuttaa jotain niin nouse heti ylös ja tee se, äläkä odota vuodenvaihteeseen.. Jos odotat vuodenvaihteeseen, niin yhtä hyvin voit odottaa pari kuukautta lisää, tai vaikka aloittaa sitä seuraavana vuonna tai hups sinne meni koko elämä!

En tykkää laittaa itselleni liikaa paineita. Olen aina rakastanut herkkuja, sipsejä, suklaata, kakkuja, nam. Nyt syksyllä kun tulin tänne saksaan niin ajattelin alkaa syömään terveellisesti. Mietin sitä monta päivää. Mutta en vaan pystynyt. Sinä aikana kun ajattelin että minun on pakko lopettaa mässäily, jokin minussa ei toiminut normaalisti. Voin huonosti ja stressasin. Kunnes yhtenä päivänä päätin: whatever, en ole tullut tänne jotta olisin parempi ihminen, olen tullut tänne tekemään töitä! Nyt minä voin paljon paremmin. Ja tiedän että pystyn syömään terveellisesti, lukio-aikana minulla oli kroppani hyvin hallinnassa. Mutta tiedän myös sen, etten voi hyvin jos minulla on jatkuva paine siitä mitä syön ja milloin.

En pysty siis keksimään itselleni uudenvuodenlupauksia. Tiedän että minulle tulee sellaisista vaan hirveä stressi ja voin psyykkisesti huonosti jos en pysty niitä toteuttamaan. Tosin minulla on tavoitteita joita haluaisin toteuttaa lähivuosina. Huom. Lähivuosina! En laita itselleni paineita että tämä minun pitää tehdä vuonna 2014 jne. Juuri tällä hetkellä minulla tosin ei ole kovin paljon tarkkoja tavoitteita, koska en omista kisakunnossa olevaa hevosta, enkä myöskään tiedä ollenkaan mitä teen ja missä olen syksyllä. Tarkoitus on hakea jatko-opintoihin, jotka ovat vielä vähän salassa, hehe. Mutta en tiedä pääsenkö sinne ja jos haen moneen paikkaan vai jäänkö vielä tänne vuodeksi tai kuka minä olen ja joo....

Minusta tärkein on että teemme juuri niinkuin itse haluamme! Jos haluat hakea yliopistoon, hae. Jos haluat matkustaa italiaan, lähde. Jos haluat ostaa vansit, osta. Jos haluat lähtä bileisiin, drink it up! Tällä periaatteella minä elän omaa elämääni ja se on ollut paras mahdollinen tapa elää! Tosin pitää miettiä myös seurauksia, mutta tärkein on tosiaan että pidät valinnoistasi. Life is too short to live a crappy one! 

Mahtava alku!

Eilen uusi ratsuttaja asettautui asumaan viereiseen huoneeseen. Hän on minun ikäinen, ihanan reipas ja mukava tyttö. Huomasin jo tänään kuinka paljon työtaakka vähentyi kun hän oli tekemässä töitä minun kanssani! Hauskaa että alkaa helpottua.

Tänään verryttelin aamulla kaksi hevosta Wernerille, ja ai kun ne toimivatkin hyvin! Ensimmäinen oli Larry, jolla olen kerran ennen mennyt. Tämä ruuna jännittyy helposti ja ei halua oikein rentoutua. Verkkasin aika pitkään ja ratsastin "yhden ohjan tuntumalla", niin että heppa uskaltaisi ottaa tuntumaa sisäkäteeni. Lopulta Larry rentoutui kokonaan ja alkoi venyttelemään kaulaa eteen alas oikein hienosti! Pystyin kevennellä pitkin ohjin, pohkeet kiinni ja hevonen kulki oikein päin. Se fiilis <3
Seuraavaksi oli luvassa Ukkato. Olen ratsastanut sitä parikin kertaa ja en ole saanut sitä kertaakaan menemään edes vähän oikeinpäin. Mutta tänään se sitten tapahtui. Otin kummatkin ohjat kunnolla tuntumalle ja sitten ratsastin paljon pohkeilla kohti kättä. Ja herrahan kuunteli! En saanut sitä rentoutumaan niin paljon että menisi eteen alas, mutta se liikkui oikeassa muodossa ja käytti hyvin selkäänsä. Olen ennen tehnyt sen virheen (joka minulla on usein tapana) että annoin liian paljon ohjaa pois, kun hevonen uskalsi nojata kuolaimeen. Nyt tiedän mitä tämä heppa tarvitsee.

Lounaan jälkeen lähdin maastoretkelle Chardonnayn kanssa. Ihanan rentouttavaa, vaikka olikin jäätävän kylmä tuuli, hurr! Sitten sain ratsastaa New Starin ihan itse! Ratsastin paljon kevyttä ravia jossa annoin tamman venyttää kaulaa aina kun se halusi, jonka jälkeen nostin laukan. Mietin Verenan kommentteja että pitää istua ihan hiljaa. Pidin ohjat tuntumalla, istuin hiljaa pohkeet kiinni ja voi mikä tunne! Pikku heppa laukkasi pyöreästi, muodossa suurin askelin. Sen jälkeen harjoittelin pohkeenväistöjä käynnissä ja laukannostoja käynnistä sekä ravista. Laukan jälkeen New Star lähtee vetämään helposti, niin treenasin että tamma rentoutuisi kunnolla kevyessä ravissa jokaisen laukkapätkän jälkeen. Kaikki sujui superisti, tamma oli kiltti ja on se aika luksusta ratsastella noin isossa maneesissa ihan itse! New Star on kyllä niin ihana hevonen, tykkään ratsastaa sitä tosi paljon!

Tämä päivä oli täydellinen! Olen saanut ratsastaa paljon ja kaikki on tuntunut helpolta ja hauskalta! Aivan mahtava alku vuodelle 2014!

Happy New Year!

Onnellista uutta vuotta kaikille! Toivottavasti vuosi 2014 tuo kaikille paljon hyviä hetkiä. Rakastakaa ystäviänne ja perhettänne, sekä ottakaa paljon aikaa itsellenne!

Luulin että eilen joutuisin istumaan yksin kotona kun kaikki muut olivat juhlimassa. On todella vaikeaa saada yhteyttä näihin ihmisiin, kun ei ole ehtinyt tutustua tarpeeksi moneen. Onneksi sain Carinan (kouluratsastaja lähitallilta) numeron ja pääsin hänen kanssa bileisiin! Olimme jossain palo-asemalla juhlimassa palomiesten kanssa, haha! No, ainakin sain nähdä todella paljon ilotulituksia ihan ampumispaikalta. Voi jestas, yksi mies oli hiukan kännissä ja ampui rakentin suoraan meidän ihmisjoukkoon! Onneksi ei käynyt mitenkään, kaikki juoksi alta pois ja raketti vissiin sammui. Mutta oli hiukan "läheltä piti" -tilanne, huhhu!

Tänään on ollut rauhallinen päivä töissä. Laitoin hevosia halliin, tarhaan ja käyntimatolle. Lopetin jo kello 13, nyt saa rentoutua kunnolla eilisen jälkeen!