Pari viikkoa sitten Tyra Sjöstedt kirjoitti postauksen hänen vahvuuksistaan ja heikkouksistaan ratsastuksessa. Olen ratsastanut nyt 11 vuotta ja ratsastuksessani on paljon parantamista, mutta joitain hyviäkin puolia siitä löytyy. Here we go:
+ Minulla on tiivis istunta. Jos vaan en ole liian väsynyt, niin useimmiten istun satulassa kuin liimattuna. Harjoitusravi sujuu myös hevosilla joilla on iso ravi.
+ Minulla on hyvä tasapaino. Voi kun olen kuullut tämän monta kertaa! Hevonen kompastui minun allani ihan polvilleen ja minä odottelen satulassa rauhassa vaan että se nousisi takaisin ylös. Pari estekisaakin olen roikkunut jossain satulan etupuolella tai ilman jalustimia ja kuitenkin hypännyt radan loppuun.
+ Minä en pelkää hevosia. Olen lentänyt pää edellä maneesin seinään, liiskautunut hevosen ja seinän väliin, jäänyt melkein hevosen jalkoihin kun se on noussut pystyyn, ratsastunut ihan kahjoilla hevosilla ja niin edelleen. Kertaakaan en ole epäröinyt kun on pitänyt nousta takaisin hevosen selkään tai pidellä riimunnarusta kun hevonen hyppii päälle.
+ Minä ratsastan kunnolla. Onhan sitä tapahtunut että istun hevosen selässä vain nautiskelemassa, mutta usein ratsastan hevosen ja itseni hikeen. Täällä saksassa ei mitään käyntitaukoja harrasteta. Jos ratsastetaan niin ratsastetaan, hevonen voi levätä sitten karsinassa.
+ Autan pelon ylittämisessä. Olen pari kertaa pitänyt tunteja ja joka kerta ratsastajat ovat onnistuneet siinä missä pitikin. Esimerkiksi rakas äitini (terkkuja Aatulle kun luet tän :)) ei onnistunut nostamaan laukkaa sen jälkeen kun hänelle kävi onnettomuus. Mutta kun minä olen kentän keskellä niin joka kerta hän on saanut laukattua hyvin! Ehkä johtuu myös siitä että olen vähän liian tiukka, kheh..
- En saa hyvää tuntumaa käsiini. Usein ratsastan liian pitkillä ohjilla tai sitten jos otan lyhyet ohjat kädestä tulee liian kova. En pysty myötäämään vaan vähän. Sitten oikea käteni on tietenkin vahvempi kuin vasen, oikea liikkuu helpommin ja enemmän ja vasen vammaaaaa.
- Minulla on suorat kyynärpäät. Eli en saa sitä hyvää koukkua kyynärpäihin vaan ratsastan kädet suorana alhaalla. Tämä vaikuttaa tuohon ylläolevaan, tuntuma on aina parempi jos kyynärpäässä on koukku.
- Joskus heitän ohjat pois ennen estettä. Jos itseäni alkaa jännittää ja en näe ponnistuspaikkaa niin lähden helposti nyppimään ohjista ja juuri ennen ponnistusta päästän pitkät ohjat. Hevosethan ei tästä tykkää ja useimmiten tällöin tulee kielto. Tätä on kyllä treenattu ihan hirveästi ja minulla on parantunut se huikeasti, mutta jos on pidempi tauko niin vanhat tavat tulee helposti esiin, pläh.
- Katson alaspäin ratsastaessa. Minun pitää ajatella koko ajan että katse ylös, katse ylös kun ratsastan. Muuten helposti katselen alaspäin (olen huomannut että tuijotan ulko etujalkaa, häh? Tai sitten hevosen päätä, normi). Sillon minulla tulee köyrä selkä ja koko istunta ihan päin Humppilaa. Tosin esteillä tätä ei usein tapahdu, thank god!
- Käytän liian vähän pohkeita. Usein pohkeeni jumittuu paikoilleen ja käytän vain käsiäni. Ja jos alan ratsastamaan enemmän pohkeilla, unohdan tuntuman kokonaan. Siis olenko minä mies, vai miksei kaksi asiaa kerralla onnistu?!
Noniin, nyt sitten vaan treenailemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti