Ponin pallit pantiin pönttöön

Siis hyi mikä otsikko. :') Tänään olin siis avustamassa kun eläinlääkäri kastroi Dajanon. Olen aina inhonnut verta ja sisäelimiä sekä lähes pyörtynyt kun koulussa tarkastimme veriryhmämme/koira vietiin eläinlääkäriin jossa se sai rauhoittavan piikityksen. Ja sitten täällä katselen vaan kylmän rauhallisesti kun hevoselta leikataan pallit pois. Jopa katsoin ihan mielenkiinnosta miten se tapahtui. Ällötävän näköistä ja haisi hirveältä, mutta en pyörtynyt. Ei edes huimannut. Mikäköhän minusta tulee tämän työn jälkeen? Superwoman with a heart of stone. Haha no ei mutta jännittävää nähdä miten tunteet voivat tottua johonkin.

Silmät kiinni kaikki jotka ovat kuin minä vuosi sitten!

Iltapalaa, anyone?