20 days to xmas

Miten aika voi mennä näin nopeasti?! Kohta on joulu?! Olen ollut täällä melkein kaksi kuukautta. Tuntuu että tulin tänne eilen, mutta tosin kaikki on kyllä paljon helpompaa kuin alussa. Alussa en tiennyt mitään mitä minun piti tehdä, työ oli todella stressaavaa ja itketti joka päivä. Nyt alan tuntea itseni paljon varmemmaksi työn suhteen. Työ on ihan hirveän raskasta, mutta tuntuu että tiedän mitä teen ja en tarvitse koko ajan kysellä että mikä satula ja mikä hevonen ja mitkä juoksutusohjat. Pomot jopa kyselevät minulta asioista. Onko numero kuudessa hevosta? Miltä numero viiden jalka näyttää?

Nyt tuntuu hyvältä. Tuntuu että olen oikeassa paikassa. Työ sujuu helposti ja on melkein aina mukavaa. Onhan se ärsyttävää kun on aina kiire ja onhan se tylsää etten pääse ratsastamaan kunnolla. Mutta tämä talli on niin huippuluokkaa. Tämä on minulle niin giganttinen mahdollisuus. Kaikki tuntevat Günther Karlen! Hevoset ovat täydellisiä täällä, niiden kanssa on ihana tehdä töitä. Ja sitten kun päästään uuteen talliin niin.... Toitotan sitä koko ajan mutta siitä tulee täydellisen ihanan mahtavaa!

Huomaan miten hyvin voin täällä. Minulla ei ole ollut vatsakipuja (niinkuin Portugalissa töissä ollessani) eikä myöskään päänsärkyä (niinkuin koko elämäni). Ei päänsärkyä kahteen kuukauteen?! Olen aivan hämmentynyt! Jos tunnette minut, tiedätte että minulla on jatkuva päänsärky. Usein päivittäin tai pari kertaa viikossa. Ja yhtäkkiä ei särkyä?? Tämän on pakko tarkoittaa jotain. This is the sign. Universe has spoken. Tämä on minun juttuni.

Huhheijaa. Pitää vähän tuulettaa ja huokaista helpotuksesta. Vaikka kaikki on hirveän työläistä, raskasta, vaikeaa ja stressaavaa niin nyt tuntuu kuitenkin hyvältä. Mieli on vapaa ja hymy on korvissa. Hyvä hyvä minä!

Stakkanda the racer pony!